My Precious Things: helmikuuta 2010

9. luokan valinnaisen tekstiilityön tavoitteena on nyt lukukauden
viimeisen kurssin aikana suunnitella ja toteuttaa oma, isompi ja
vaativampi työ. Tähän työhön on tarkoitus panostaa ja siinä tulee
näkyä oma kädenjälki, sekä omakohtainen paras osaaminen.

Meidän tehtävänämme on myös pitää blogia tämän työn
etenemisvaiheista, sekä ajatuksista, ideoista ja "fiiliksistä" työn
tekemisen aikana. Tässä vaiheessa tämä kirjoittamani teksti
tulee kuvioihin.

Kun meille ensi kerran kerrottiin tästä tehtävästä ja sen sisällöstä,
tunsin varsinaista innostusta, sillä nyt minulla on edessäni uudenlainen
haaste -jotain jota en ole ennen kokeillut. Työn vaiheista kerättävästä
koosteosiosta mieleeni tulvahti heti käsitöitä yliopistossa opiskeleva
isosiskoni, jonka kirjahyllyssä olen moneen kertaan nähnyt vastaavia
töitä. Kyseisiin töihin on vaihe vaiheelta kirjattu kaikki asiat, mitä
vain yhden ompelutyön tekemisestä irti saa. Ajatus niinkin perusteellisen
työn tekemisestä oli raikas ja mukavan haastava. Aionkin nyt siis tehdä
parhaani päästäkseni haluamaani lopputulokseen.

Oikeastaan jo alusta alkaen olen ollut melko varma siitä, että se,
mitä haluaisin ommella on mekko. Rakastan persoonallisia ja kuviollisia
mekkoja ja hameita, enkä vain siksi, että ne ovat hienon näköisiä, vaan
koska ne ovat sellaisia vaatteita, joissa minä todella viihdyn ja joissa voin
tuntea olevani vapaa ja oma itseni. Tämä saattaa kuulostaa hassulta,
mutta en erityisemmin tykkää käyttää pitkiä housuja tai farkkuja, sillä
jotenkin tunnen oloni niissä hyvin epämukavaksi. Minulla ei kuitenkaan
vielä ole omasta takaa kovinkaan montaa mekkoa, joten tässä olisi oivallinen
sauma tehdä itselleen sellainen.

Kuten edeltävässä kappaleessa jo kerroin, rakastan kuviollisia mekkoja ja
hameita. Pidän suuresti taiteellisista ja monimutkaisemmistakin kuoseista
(en nyt kuitenkaan silti ihan mistä tahansa kukkahattutäti-kankaista) ja
yleensä kaupoissa ja kirpputoreilla kierrellessäni pistän ohimennessäni aina
merkille silmääni miellyttävät kuviot. Harmi vain, että usein juuri ne
ihanimmat kuosit omaavat vaatteet kuitenkin ovat sitä itselle vähiten
sopivaa mallia. Suosikkikuvioihini, jotka ovat tällä hetkellä iskostuneet
päähäni, kuuluvat mm. skottiruutu, pilkkukuosi, sekä sydänkuviointi.

Väreistä suosikkini on punainen, jonka kanssa yhdistän usein mustaa.
Nämä värit tuntuvat jotenkin niin omalta jutultani, että sillä värilinjalla
olen pysytellyt jo pidemmänkin aikaa. Muita sävyjä, joita tykkään käyttää
pukeutumisessani ovat pinkki, vihreä ja valkoinen (nämä sävyt tosin
pienissä määrissä kerrallaan). Joten -kuten ehkä arvata saattaa,
miettiessäni mekon kangasta ja mallia mieleeni tulvahti ensimmäisenä
visio punaisesta, kuosillisesta, sekä tyttömäisyyden ja naisellisuuden
yhdistävästä kokonaisuudesta, joka oli ihan "minun näköiseni",
tai ainakin persoonaani sopivan tyylinen.

Laskostetut helmat ovat myös mieleeni, joten tämä ominaisuus
yhdistyikin tähän mielikuvaan. Samoin teki myös jo jonkin aikaa elänyt
halu omistaa pallohelmainen mekko. Nämä kaksi seikkaa johtivat ideaan
yhdistää kyseisen asiat samaan kokonaisuuteen. Keskusteltua asiasta siskoni
kanssa päädyin siihen tulokseen, että parhaiten idean saisi toteutettua
ompelemalla laskoksellisen mekon helman sisäpuolelle nauhakujan,
jonka avulla mekon voisi halutessaan kiristää pallohelmaiseksi.

Mielessäni alkoikin siis nopeasti muodostua kuva siitä, millaisen mekon minä
itselleni haluaisin. Idean mekon malliin sain osittain parista omastamastani
mekosta, joissa molemmissa on tiettyjä hyviä puolia, mutta myös tiettyjä
istuvuutta huonotavia seikkoja. Toinen mekoista on aivan liian lyhyt, mutta
sen yläosan muotoilu ja muoviluutokset ovat kuitenkin mukavat. Toinen
mekoista on kokonaispituudessaan sopivaa luokkaa, mutta sen helman, ja sen
alla olevan "hämähäkinseittikankaan" (ei se oikein täysin tylliäkään ole)
luoman yhdistelmän vuoksi sekin mekko näyttää liian lyhyeltä.
Molemmille mekoille yhteisiä hyviä puolia ovat selän puolella olevat
koristenyöritykset, sekä kevyesti sydämen muotoa muistuttava kaula-aukko.

Kaikista edellämainituista asioista koostui lopulta piirrettävissä oleva
mielikuva mekosta, jollaista olin aikeissa alkaa tekemään.
Mekossa yhdistyivät värit, kuosi, sekä mallia koskevat, itselleni mieluisat
yksityiskohdat. Kuosin suhteen olin kahden vaiheilla: sydänkuvioa, vaiko
skottiruutua? Väreistä lukkoon lyötiin jo heti alkuvaiheessa punainen,
mutta siihen yhdistettävän värin suhteen vaaka on kallistellut puolelta
toiselle toisessa kupissa oleillen valkoinen, toisessa musta.
Mekon mallin selkäpuolellakin olin kahden vaiheilla:
nyöritys, vaiko isokokoinen samettirusetti?

Sen sijaan muutamaan seikkaan olinkin jos olinkin jo saanut varmuuden:
mekon helmaan tulisi nauhakuja, mekon pituus helma suorana olisi
polvipituinen, tai oikeastaan hitusen polven yläpuolelle ylettyvä,
kaula-aukossa olisi pehmeää sydämen muotoa, kaula-aukkoon myös
yhdistyisi isohko kaulus, jonka keskelle tulisi jonkin sortin ommelkoru/
nappi, ja että mekon yläosa olisi huolellisesti muotoiltu niin, että siihen tulisi
vähintäänkin muoviluutokset.